Rentoilua.

Krapulapäivänä vaatetus pitää olla rentoa, mistään kohtaa ei saa puristaa. Koska kaupassa on kuitenkin lähdettävä käymään on päälle pistettävä jotain joka ei saa ihmisiä tuijottamaan turhan pitkään. Silmiä särkee ja päätä jomottaa mutta ei auta. Mentävä on.

Ruskeeta.

Mulla ei ole oikeastaan ihmeempää asiaa. Pläjäytän vaan kuvan ja toisen.

Toi rasva on ehkä yliarvostetuinta ikinä. No joooooo. Ehkä se kestää pitkään, eikä sitä tarvitse paljon kerralla, mutta enpä tiedä.. en taida ostaa toistamiseen. Ja mä sentään tarvitsen rasvaa joka ilta käsiini. Mulla ei oo varsinaista suosikkia käsirasvojen saralla, Avonin on aika hyviä.

Lämmin päivä.

On ihanaa kun ulkona voi olla sortseissa. Ei tarvii pohtia koiran kanssa lenkille lähtiessä pistääkö toppahousut vai vielä paksummat toppahousut, vaan voi lähteä just niissä joissa on muutenkin päivän hengannut. Sanoinko jo, että ihanaa.

Mä tykkään tosta takista, se on ostettu SPR:n Kontista alkukeväästä. Repäsin hartiatoppaukset pois ja nyt en oo ihan varma istuuko se kunnolla. Mutta mutta, menee kyllä.

On mielenkiintoista, suorastaan jännittävää , miten tuttu vaate tuo jotain uutta kun napsaa kuvan makrolla. Mä en esimerkiksi oo ikinä tajunut, että tossa takissa on noin kirkkaan huutavan pinkkejä noi langat mitkä menee ympäriinsä takkia. Interesting indeed.

Lauantai.

Tampereen käynti ei ihan niinku ollut menestys. Mitään mitä etittiin, eli hiiliä, ei löytynyt. Mutta enihau, lumisessa ja aurinkoisessa naapurissa olin näin. Illalla ulos.

Ah, niin. Seppälästä kyllä löytyy kivojakin. Musta oli aivan uskomatonta että mun kokoa olevat kengät löytyi alle kahdella eurolla. Anbiliiivible.

On se jännä.

Nii-i. Miten tää imasee. Itselleen kirjottaminen, näiden muisteleminen ehkä vuoden, kahden kuluttua. Katsoo, että ei hitto, tollastako se on ollut? Miksi mä olen käyttänyt noita sukkikisa, ja joo, toi takki onkin hitsin kiva. Ja hei, se muuten musta on hitsin kiva.

Anyway, tänään oli pääsiäisateria, eli lähdettiin käymään mun vanhemilla, pakattiin koira ja kakku autoon ja menoksi. Blogini ensimmäinen päivänasu (HAH) tässä.

Automatkalla matkaeväinä oli lakuja. Mä en niitä yleensä ikinä syö, mut hei, 99 senttiä, kuka jättää ostamatta?