lauantai 17. huhtikuuta 2010

17.4.10

Heippa!
Elämä on jännää. Menee aaltoina, joskus kiinnostaa, joskus ei. Nyt kiinnostaa. Hiukset kevätsateen jäljiltä rähjäisinä, meikit metsään hukkuneina, antaa olla. Ei haittaa. Kevät on täällä.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Daisy

Appivanhempikokelaat lähtivät taas ulkomaille, tarkemmin sanottuna Dominikaaniseen tasavaltaan ja multa kyseltiin tax-free tuliaisia. Selailin Finnairin tax-free kauppaa ja ajattelin testata Marc Jacobsin Daisya.



Hajuvettä olen kuullut kehuttavan nuorekkaaksi, muttei silti liian tyttömäiseksi, raikkaaksi, kauniiksi. Haukkuja en ole paljon kuullutkaan, mutta kai niitäkin aina korviin kantautuu. Niin tai näin, kaunis pullo ja monen suosima tuoksu saivat minutkin puolelleen. Pian nähdään miltä hajuvesu tuntuu minun ihollani.

torstai 21. tammikuuta 2010

Nahkabyysat. What!?

Mulle itselleni on aikaisemmin ollut sanomattakin selvää, etten ole innostunut oikeista nahkahousuista. En ajattele tätä mistään eettisistä tai ekologisista syistä, koska kumpaankaan ei ihan hirveesti ole syytä. Ekologisesti ei nahkaa tarvinne edes selittää, mutta eettisyyskin on musta nahan kanssa "hivenen" parammilla kantimilla kun turkisten.

Syy miksen ole ikinä pohtinut nahkahousuja on mun perse ja kroppa ihan noin niinkun muutenkin. Mutta lähinnä se takapuoli. Enkä tosiaan ole vielä löytänyt housuja jotka huutaisivat mun nimeä. Selected Femmellä kuitenkin oli aika ihkut pökät, joskin hyvin kalliit. Vajaa kolme sataa euroa taitavat kustantaa. Mua ei sinäänsä yllätä että nää oli just Selectediä, hyvin usein olen löytänyt kyseiseltä merkiltä ihania, ihania vaatteita. Toi himmeä kiilto mikä noissa housuissa on, saa sydämen lyömään kerran tai pari useammin. I-ha-nat. Yhet mulle pliis.


Eikä noi kengätkään oo muuten varsinaisesti rumat.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Takki

Avasin tässä hel-looksin sivun ja toiselta sivulta verkkokalvoille tarrautui iiiihanaa kuosia oleva takki. Mä olen etsinyt jotain tollasta, niin mautonta, niin kiinnostavaa, niin kaunista. Aivan mahtava. Toikin tyttö yhdistää sen tosi kivasti, itse olisin ehkä jättänyt värikkään kaulahuivin pois. Toimisi varmaan mustalla tosi kivasti.

Pitäisi varmaan tehdä kirpparikierros tai kaksi. Tuntuu vaan, että se on niin turhauttavaa, mä sieltä ikinä mitään löydä.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Mömmöt.

Mä en ole suuri erikoisten rasvojen kuluttaja, mulle riittää oikein hyvin perusputelit, en tarvitse heleyttävää enkä ruskettavaa. Käsirasvoja mulle on varmaan kymmenen, eikä mitään suosikkimerkkiä ole. Niitä ostelen sieltä ja täältä. Dermosilin on aina hyviä. Erisanin käsirasva sopii mulle, kun taas ko. tuotteen puhdistusemulsio kasvoille aiheutti jättimäisiä finnejä. Jännää. Todella jännää. Not.

Herbinan tuotteet on mulle uusia, mutta todellakin positiivisia yllätyksiä. Puhdistusemulsio on tehokas ja kerrankin tunnen että pesun jälkeen ihosta tulee jotenkin kivan mattainen. I like! Lisäksi tuotteet ovat suomalaisia ja aatteet ja ekologisuus on plussaa. Hiustuotteissakaan ei ole käytetty silikoneja. Seuraavaksi ajattelin kokeilla Herbinan naamarasvaa. Toivottavasti en pety!

Naamarasvana siis Dermot. Perusrasvat jotka sopivat mulle.

Samoin tässä sohvan vieressä on aina joku Dermon vartalovoi, sitä sitten läträilen suihkusta tullessani ja televisiota vahdatessani.

Ja pisteenä iin päälle yöpöydällä HELOSAN! Mahtavuutta. Huulille ja käsiin nukahtaessa pääsiassa. Haha, tosi hottia!

Ja ihan parasta on rötvätä miehen kylpytakissa sen ollessa pois kotoota. Se on pehmeä ja tuoksuu miehelle.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Näitä ruusja sit tulee.

Otin ihan huvin vuoksi ja mukataiteellisuuden takia kuvia noista oranssinkultasenkukertavista ruusuista. Mulla on niitä erinäisten syiden takia laatikollinen (no ihan vähän vaan liiottelin.) joten jotain ois kiva värkätä. Saiskohan niitä pari pantaan tai jotain. En tiedä. Enää tarvittais se kuumaliimapistooli, joka olis monessa kodin työssä kullanarvoinen.


perjantai 15. tammikuuta 2010

Mukavuus.

Seuraavat kuvat järkytti mua, mietin vaan miten ja miksi ihminen luopuu mukavuudesta tyylin vuoksi? Tai siis tajuan mä jos jotkut kengät vähän puristaa, mutta Daily Mailin kuvat vaan aiheutti hrrrrr-reaktion. Kylmä kylmä kylmä, mitä noiden päässä liikkuu? Mua ei saisi enää nykyään todellakaan pienissä sukkahousuissa ja avoimissa kengissä talvipakkasille. Jotain kertoo ehkä sekin, että viime kerralla viihteelle lähtiessämme minä sujautin jalkaani UGG-kenkäni ja sain ylipuhuttua kaverinikin laittamaan samaiset kengät. Villasukat on ihan aliarvostettuja baarissa ja jos on oikein kylmä, voi villasukkien päälle laittaa toiset villasukat. Nerokasta.



Kuvat: Daily Mail

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

I MISS YOU SUMMER!

"Jo meidät kauempaakin kuulee
ihmiset kaikenlaista luulee
meitä on viis, me raukeina nojaillaan seinään
kadunreuna kasvaa heinää

Kesä
eikä mitään tekemistä
kaupunki nöyränä sylissä
sormissa tuoksuu tupakka
sun nauru on vieras ja ihana
kato mua kun mä villinä värisen
enkä surua pelkää kun tunne en
oo miten suloinen kesä
kun se loppuu, jää vain pimeä

Me puhutaan et tunne ei saa hukkuu taitoon
eikä teosta väärää tee se et se on laiton
eikä meistä tuu sellaisia kuin nuo tuolla
jotka rientää töihin, pelkää kuolla

Kesä eikä mitään tekemistä...

Ei mä en tiennyt että sä
muuttuisit niin äkkiä
ja että muut katoaisi
ja että mä en unohtaisi

Kesä eikä mitään tekemistä..."

Maija Vilkkumaa:Kesä

tiistai 12. tammikuuta 2010

Noni!

No niin, nyt se on tehty! Siis tilattu paljettileggingsit. Iiks ja kääk ja ääk. Mulla ei oo harmainta haisuakaan miten mä niitä käytän ja koska, niin koska hitossa mä niitä käytän!? Joku hyvin minimalistinen yläosa, ehkä joku tunika tai mekko tai mekkopaita tai ihan sama. Kuitenkin jotain sellasta että se on yksiosainen. Haluun ehdottomasti käyttää jotain yksiosaista noitten leggareitten kanssa, ei hametta ja paitaa, ei eieiei. Leggingsit makso vaan yhdeksän euroa, ehkä se oli suurin syy tän juupas eipäs pähkäilyn päätteeksi.

maanantai 11. tammikuuta 2010

Isomman naisen pukeutumissäännöt.

Kraaah! Mä tilaan Me Naisia ja lehti on pääosin ihana. Kivoja artikkeleita, vähän maanläheisiä pukeutumisjuttuja ja kirja/levyarvosteluja sellasella mukavalla otteella kirjotettuna. Siis I like.

No mutta! Nyt siinä olikin joku oikein monen sivun juttusarja XL-naisen pukeutumisesta, siitä miten pitäisi pukeutua ja mitä pitäisi välttää. Ja mulla nousi niskakarvat pystyyn, aina ne samat löpinät. Älä käytä tiukkoja housuja (kylläpä, päivittäin ainakin legginsejä. Vaikka se trikoo on riskillä ruma), vältä löysiä yläosia (en todellakaan, nytkin on ihan väljä marjapuuron värinen mekkopaita päällä), älä kisko pällesi niitä kirjavia sukkahousuja (ihan varmana kiskon jos tahdon) ja niin edes päin, jokainen voi kuvitella päässään. Tai lukea seuraaavasta.

Kuten myös tässä artikkelissa, esimerkiksi on usein kuvattu naisia jotka on puettu väärin ja oikein. Ja kas kummaa, musta tässä(kin) jutussa ne väärin puetun näköiset naiset on paljon raikkaaman ja paremman näköisiä. Nou kän duu.

Mulla itsellä oli tässä yksi päivä tollanen kauhee asukokonaisuus hyvin pimeässä huoneessa kuvattuna jossa on tiukkalahkeiset housut löysän paidan kanssa. Shame on me. Ja en oikeesti tajua ees hävetä niin paljon, etten pistäisi noita vaatteita uudelleen.

Jutun pointti taisi olla se, että mitä väliä mitä laittaa päällensä? Olkoon tuulipuku tai hippamekko pakkasella, kunhan itse tuntee olonsa vaatteissa mukavaksi ja nätiksi.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Rakkaudessa erottamattomat.

Mulla on vaatteiden ja kaikkien niihin kuuluvien härpäkkäiden lisäksi muitakin kiinnostuksen kohteita, yksi niistä on kirjat. Kuulun Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon ja mun joka kuukautinen dilemmani onkin että tilaanko vai enkö. Rahan meno vs. loistava, loistava lukunautinto.

Tämän hetken kirjani on Sofi Oksasen Puhdistus. Kirja on hengästyttävän hyvä. Lukemista olen lykännyt näinkin kauan siksi, etten vaan osaa pitää kirjailijasta. Onneksi kuitenkin työnsin ennakkoluuloni taka-alalle ja tartuin kirjaan. Se kannatti.

No, kuitenkin. Seuraavaa kuukauden kirjaa kuvaillaan kutakuinkin näin;

"Nuori journalisti kertoo unkarinjuutalaisten isovanhempiensa riipaisevan, kaksoisitsemurhaan päättyneen rakkaustarinan.Veralla ja Istvánilla oli menneisyys, josta he eivät puhuneet. He olivat selvinneet holokaustista, toimineet kommunismin hyväksi ja paenneet Unkarista vuoden 1956 kansannousun aikaan. Tanskassa he aloittivat uuden elämän eivätkä enää koskaan katsoneet taaksepäin. Tai siltä ainakin näytti.Kun István sairastui vakavasti, vaimo ei halunnut jäädä yksin. Sunnuntaina lokakuun 13. päivänä 1991 he toteuttivat suunnitelmansa. Heidät löydettiin käsi kädessä omasta vuoteestaan.Kuusitoista vuotta myöhemmin Johanna Adorján lähti etsimään isovanhempiensa tarinan puuttuvia palasia. Syntyi surullinen ja kaunis kertomus hurmaavan mutta monella tavalla eriskummallisen avioparin suuresta rakkaudesta – ja jännittävä matka kirjoittajan omaan historiaan." http://www.recordshopx.com/book/adorjan_johanna/rakkaudessa_erottamattomat/

Oh yes please. Tänne vaan. Bye bye 15,90 plus postikulut. Aihe on käsittämättömän surullinen ja ajatuksia herättävä. Mitä sitä tosiaan itse tekisi jos tietäisi kuolevansa illalla? Muistuttelisi kaikille kuinka paljon rakastaa, kirjottelisi pieniä kirjeitä, herkuttelisi niin että napa ruskaa vai menisi töihin ja olisi niinkuin ei olisikaan. Mua ahdistaa nää aiheet hyvin helposti, siksi vähän jänskättää pänskättääkin että mitä ajatuksia kirja nostattaa, miten paljon kyyneleitä tulee kirjan myötä. No mut hei, sittenhän se nähdään. Kirjaa odottelen siihen saakka kun kuuta nousevaa.

lauantai 9. tammikuuta 2010

Mitä mä teen.

Ihan oikeesti, otan kuvan Citymarketin sovarissa, koska kotona ei oo tarpeeks valoa? Käyhän se tietty näinkin. Ja ajattelin vaan tietenkin just sitä kritiikkiä siitä kuinka inhottavaa on odottaa sovarivuoroa kun siellä on joku napsimassa kuvia ja menin ah aina niin aution Cittarin sovituskoppiin. Ei vaan, tottahan se on. Sovituskoppijonot on muutenkin tarpeeksi tuskastuttavia ilman siellä tapahtuvaa kuvien ottamista.

Joissakin kuvissa vilahtelee takin alta toi ihana "neule"takki, joka on Gina Tricotista. Se on tosi kiva ja rento. Loistava valinta sellasille alaosille jossa on kiva peittää peppu, mutta jotka ei sit kuitenkaan tarvitse pidempää helmaa. Ja kaskas, hameena H&M:n viiden euron riepu. ;)


Lähinnä kai halusin kuvata tota kassia joka on löydetty kirpparilta ehkä noin eurolla. Mä käyn harvoin kirppiksillä, vaikka kannatankin harrastusta ehdottomasti varsinkin ekologisista syistä. Tuntuu etten vaan ikinä löydä sieltä mitään. Onneksi joskus tuuri on munkin puolellani, jättikassi on ihana ja just sitä mitä tarvitsen aina.

torstai 7. tammikuuta 2010

Sequins!

Sequins please! Mä olen kavereiden, tai ainakin parhaan niistä, huvitukseksi rakastunut yltiöpäisesti paljetteihin. En hopeisiin, en punaisiin vaan lähinnä mustiin, sininenkään ei ole paha ja ehkä tulevaisuudessa mä käyttäisin niitä kaikissa sateenkaaren väreissä. Mulla, kuten monella bloggerilla, on baskeri, paita, mekko, boleri ja ainakin huivi nyt ensialkuun paljettipäällysteisiä. Vaan yksi aiheuttaa mulle suurta päävaivaa, nimittäin paljettileggingsit.

Kerran jo luulin tilanneeni sellaiset eBaysta, mutta järkytyksekseni ne olivatkin feikit, siis sellasia muovipaljetteja jotka oli siinä pinnassa "kiinni". Sen jälkeen oon miettinyt ja pohtinut, että mitä mun pitäisi tehdä. Tilaanko ne kunnon paljettiset pöksyt vai en. Suuri dilemma on tietenkin miten mä ne yhdistäisin kivasti. Mitä mä niiden kanssa pistäisin, mustan hamosen ja jonkun yksinkertaisen paidan? Yksivärisen, mieluiten mustan, mekon tai tunikan? Miksi musta tuntuu että kaikki muut osaa paitsi mä itse.Kuvat eBay, myyjä nimimerkillä starstyles123

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Hiukset.

Mä tahdon nää takasin. Hiustyylit on muuttunut vuosien varrella, ollut pidempinä, lyhyempinä, mutta nämä mä tahdon takaisin. Heti. Projekti alkoi nyt.

Mustaa, lyhyttä, punasta seassa. Tänne, nyt!

tiistai 5. tammikuuta 2010

Lunta, pakkasta, jäätä.

Kun talvi saapuu, mä odotan hulluna jäitä. Koiran kanssa jäällä kävely on taivaallista, se avaruus ja vapaudentunne on aika ihanaa. Ulos lähtiessä oon tietty übertyylikäs, mintunvihreitä hanskoja myöten. ;) Ensimmäiset kerrat jäällä piti tietenkin kuvata todisteeksi, vaikka iroonista kyllä mä en kuvissa näytä edes jäällä oleva, ja se onkin oikein mukavasti ja järkevästi just siinä suunnassa mistä kuva on otettu. Nerokasta. Hyvä Elina.

Siis mihin mä se mun koiran hukkasin.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Ja lisäksi..

Niiinpä niin. Kaiken sen lisäksi että olen oppinut arvostamaan simppeleitä juttuja olen myös oppinut arvostamaan mukavuutta. Mulle ei enää tulisi mieleenkään laittaa uuden vuoden yönä pieniä korkokenkiä jalkaani. Hrrrrr. Niissä niin harvoin on vuori. Siksi mulla olikin matkassa mukana mun feikkiuggini, harmaat sellaiset. Oon pitkään miettinyt, että tarvitsisin mustat. Halensilta oon katsellut pitkään eräitä yksilöitä ja nyt kävi niin, että klikkasin ne ostoskoriin. Mä uskon, että me saadaan oikein hyvä toveruus synnytettyä.Helppous, mukavuus ja yksinkertaisuus on ne sanat jotka toivoisin kattamaan vuotta 2010. En tahtoisi, että mä kärsisin vaatteitten takia. Se tarkoittaa tietenkin sitä, että en todellakaan aio änkeä mitään epämukavaa päälleni. Miksi niin pitäisi edes olla? Jos se ei tunnu hyvältä, se ei ole mua varten. Alkoi melkein jännittämään mitä tämä vuosi tuokaan tullessaan. Niin, ja tietenkin tämä blogi. Nyt on taas uusi draivi kirjoittamisessa. Mä todella toivon, että se kestää.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

The Road -Tie.

Elokuva jonka tahtoisin nähdä on McCarthyn The Road-Tie. Tai ainakin jokatoinen päivä tahtoisin, jokatoinen päivä taas en, tänään on tuntutunut vahvasti taas siltä että en pysty tai kykene. Joululahjaksi saatu kirja oli hyvin ahdistava, ilon pilkahdukset oli vähissä, toivo, jonka toivoin jossain vaiheessa löytyvän, osottautui harhaksi. Kirjassa oli kuvattu vähän liiankin taitavasti miltä tuntuu kun on maailmassa yksin, ja ei ole ketään, johon voisi luottaa.


Korutonta, yksinkertaista, kuolema läsnä kokoajan. Kirjan loputtua ainoa ajatukseni oli, että ihan totta, voiko tää vaan loppua tähän? No, voi se. Miten se voi jäädä niin keskeneräiseksi ja niin rosoiseksi, miksei se vaan jatku? Miksen mä saa tietää mitä tulevassa tapahtuu.

Kuvat jotka löysin jostain internetin syövereistä saavat kohtaukset palaamaan valokuvankirkkaina tajuntaani, näin tän pitääkin mennä, just näin. Kaikki on niinkuin pitääkin. Elämä näyttää just yhtä ankealta kun mun mielikuvituksessa, mies just yhtä ahdistuneelta kun kirjan lehtien sisällä. Ehkä sittenkin mä tahdon mennä menettämään toivoni vielä kerran.

Löysä viikonloppu.

Rakastan meidän sohvaa ja sen tyynyjä. Rakastan meidän tallentavaa digiboksia ja torkkupeittoa. Nyt kun herkkulakossa on menossa päivä kolme, niin Cokis Zero on eksynyt kaveriksi mun käteeni yhä useammin. En vaan jaksa meikata, tai pestä edes tukkaa, siksi pipo on vaan niin mukava keksintö.

Samoin toi kaulahuivi, joku rätti on kaulassa koko ajan. Mä luulen, että alunperin se jäi siihen flunssan takia, ja niin, kätkemään tietenkin kaksoisleukaa (hah!) mutta nyt se tuntuu turvalliselta, ja ilman kaulaan kiedottua huivia olo on niin kliseisesti alaston. Ei mulla niitä oikeasti edes ole kovin paljon, kaulahuiveja siis, mutta ei tarvitsekaan, perusvärit riittää.

Seuraavaksi suunnitelmissa on taas sohva, mutta ei, en aio avatakaan digiboksia, vaan ottaa tyynyn alata keskenjääneen Sofi Oksasen Puhdistuksen ja jatkaa sen parissa. Se on huikea. Selkeiden vaatteiden ja valikoivan tyylin myötä olen ajatellut laajentaa samaa ajattelutapaa myös kirjoihin. En halua enkä jaksa tuhlata aikaani ja rahojani keskinkertaisuuksiin, kirjan pitää koskettaa, ei aiheuttaa haukotuksia. Seuraavaksi vuorossa onkin Kjell Westön Älä käy yksin yöhön. Odotan siltä suuria.

Niiin, ja ps. Kuvissa Henkan 4,95 maksava mahtavuushame. Se mitä viime postauksessa jo ylistinkin.