Ruskeeta.

Mulla ei ole oikeastaan ihmeempää asiaa. Pläjäytän vaan kuvan ja toisen.

Toi rasva on ehkä yliarvostetuinta ikinä. No joooooo. Ehkä se kestää pitkään, eikä sitä tarvitse paljon kerralla, mutta enpä tiedä.. en taida ostaa toistamiseen. Ja mä sentään tarvitsen rasvaa joka ilta käsiini. Mulla ei oo varsinaista suosikkia käsirasvojen saralla, Avonin on aika hyviä.

Paljetit.

Tuhlauksen Tyyliä metsästämässä blogia lukiessa iskee monesti ihailuun varjostettu kateus. Nainen on löytänyt itsensä ja paljetit. Ne paljetit, paljetit. Ah. Mä tein äsken jotain varmasti maailman tyhmintä ja tilasin eBaystä paljetti leggarit. Mitä hittoa, missä mä niitä käytän? Voin ehkä syyttää kaikesta krapulaa joka on iskenyt kun sata vasaraa. Poimin eBaysta muitakin paljetti-ihanuuksia. Voinks mä saada ne kaikki?

Varsinkin nyt blogia hiljaisuudessa kirjoittaessani on tullut fiilis, että miksi mä edes tahdoin alkaa tätä väsäämään. En jaksa meikata jokapäivä ja mun asut ovat usein tosi tavallisia. Ei pelkkä GT tee tyyliä, pitäs olla rrrrohkeutta paljon enemmän kun mulla nyt sitten onkaan. Rohkeus sisältää myös paljetit arkikäytössä. Mulla on ollut pari muutakin blogikokelua ja joo, niitä oli kyllä kiva lukea. Eli siis ihan itselle sitten vaikka vaan.

Värit.

Mä rakastan värejä, mutta olen liian pelokas käyttämään niitä useita kerralla. Mulla saattaa olla pinkit sukkahousut, pinkki kaulakoru ja kengät, mutta kaikki muu mustaa tai harmaata ja valkoista. Olisi mahtavaa jos joskus, jonain päivänä uskaltaisin laittaa vaikka keltaisen paidan ja kirkuvan sähkönsinisen hameen. Tai pinkin mekon ja oranssit leggarit. Mä toivon, että se päivä tulee. Nyt mun tyylini on vähän pelokasta, vaikka ei ehkä yhtä pelokasta kuin keskiverto suomalaisen. Mitä se sitten tarkoitaakaan?

Saa nähdä mitä tapahtuu tämän hiljaisen bloggaamisen myötä mun tyylille, uskallukselle ja elämälle. Who knows?