Halnesin haaste.

Mä oon kai muutaman kerran itselleni vannonut, etten osallistu mihinkään hömppäarvontoihin. Ei yksi huulirasva oon sen arvosta. Minkä arvosta niin? En tiedä itsekään. ;) Enivei, nyt oli vaan "pakko" tehdä kollaasi kun palkintona oli sadan euron lahjakortti Halensille. Kyllä kiitos! Mun kollaasi on seuraavanlainen. Yksinkertainen, mutta silti naisellinen. Mustavalkoista maustettuna ihanalla Love Labelin rintakorulla. Kelpaisi mulle.

Kesä.

Paljaat nilkat ja löysä t-paita. Kyllä kiitos. Aurinko ja Novellea, joo, heti. Nyt tuntuu hyvältä. Elämä on mallillaan ja viikonloppu odottaa. Kampaajan kun vielä saisi.

Noi kengät on vaan niin luotot. Sopii melkein kaikkeen. Euro ysiviis, ei paha.

Leveetä lahjetta.

Mä muistan kun ko. housut joskus tuli henkkamaukalle. Mä ehkä vähän nyrpistin nenääni. Eeeei. Ei ihan noin leveetä lahjetta. Jossain vaiheessa ne sitten meni netissä aleosastoon ja ne oli "pakko" klikata ostoskoriin. Housujen saavuttua ne on ollut sellaset luottohousut. Kun ei oikein osaa miettiä mitä pistää päälle, niin leveät lahkeet kehiin vaan. Mukaan perusteeppari niin ei voi mennä ihan hirveesti vinoon.

Päivänä kun ei vaan jaksanut.

Nih, ei jaksanut panostaa. Ei meikkaamiseen, ei vaatteisiin, ei kenkiin. Ei niinku mihinkään. Mutta ei haittaa, kun ei kiinnosta, niin pitää vaan vetästä jalkoihin löysät farkkuleggarit suoraan Löytötavaratalosta ja päälle mukava college. Kasvot peitettynä ei kai se räjähtänyt olotila kai niin haittaa.

Töissä oli kevätjuhla ja kiitokseksi kivasta vuodesta tuli ruusuja. Ihania.

Laukkuja.

Ei kuulu mun tapoihin ihkuttaa jotain merkkilaukkuja, tai etsiä netistä jotain "inspiraatiota" ja liittää ne tänne. Nyt kun katselin sitä sivustoa missä Minna Parikan kenkiä ja laukkua saa äänestää jostain syystä jossain, niin bongasin kolme laukkua jotka ihan mielellään ottaisin itselleni. Varsinkin toi Made on Bali niminen veska on herkullinen.

Eine deine suosikki salaatti.

Mun ehdoton salaattisuosikki on ruccola-kana-halloum-riisisalaatti. Joskus tulee mieletön ruccolan kaipuu, ja nimenomaan sitä villiruccolaa. Nammmm. Hyvvee on. Kuvapläjäys mun kokkaamisesta tulee tässä. Tittidii.Eli vaihe numero yksi ja kaksi ja kolmekin on nyt kätevästi sivuutettu. Tässä näemmä kulhossa on jo jäävuoret, ruccolat, tomaatit ja kurkut.

Ja halloumit palasiksi. Halloumjuusto on ehkä yksi maailman isoimmista synneistä. Nytkin tekisi mieli mennä vaan napsimaan juustot salaatista pois. Tuolla jääkaapissa ne polttelee. Kanat ja riisi valmiiksi. Jasminriisi on musta ehdottomasti parasta. Meillä on lähestulkoon aina Lidlin peruselintarvikkeet. Ne on kuulkaas ihan jees. Nii joo, ja kun kanat on melkein kypsiä niin lisää vaan oliiviöljyä ja halloumit pannulle kanojen kaveriksi. Maustaa kannattaa ihan miten tahtoo. Mä laitoin tänään varmaan valkosipuli/mustapippuria ja seesami/wasabia. Ja hyvin menee. Mutta menkööt.

Kun riisit ja muut kuumat jutut on jäähtynyt, niin salaattiin sekaan vaan ja sekota sekasin varoooovasti.

Ja avot. Salaatti on valmis. Kannattaa muistaa ettei halloumeja kannata syödä ihan kaikkia ennen kun ne on siinä salaatissa.

Rentoilua.

Krapulapäivänä vaatetus pitää olla rentoa, mistään kohtaa ei saa puristaa. Koska kaupassa on kuitenkin lähdettävä käymään on päälle pistettävä jotain joka ei saa ihmisiä tuijottamaan turhan pitkään. Silmiä särkee ja päätä jomottaa mutta ei auta. Mentävä on.

Pinkit pökät ja nappipaita.

Elloksen pinkit farkut suvaitsivat saapua kohtalaisen pian tilauksen teosta. Mahtia. Toki ne oli laitettava käyttöön niin pian kun mahdollista. Pieni pettymys oli housujen matalalantioisuus, olis nyt ollu edes pari senttiä korkeammat. Mutta nää menee silti ja on kivat. Parikseen housut huusivat jotain yksinkertaista, mutta yksityiskohtaista. KappAhlista löytynyt inkkarityttö (?) paita sai luvan kelvata nyt.
Huomaa kissan kuvastapoistoyritys. Hah.

Paita onkin tosi mukava ja rento. Takana on ihanat napit. En edes tajunut nappeja kun sain paidan käsiini, sovituskopissa ne olivat huippukiva yllätys.

Kesä kesä.

Mä olen todellinen kesänlapsi. Synttärit on heinäkuussa ja en vaan osaa kuvailla kuinka paljon sitä kesää rakastankaan. Olen aina rakastanut. Kesävaatteita, rusketusta, uimista, aurinkorasvan tuoksua ja sen tahmaisuutta, voikukkia, värejä, grillausta, tummenevaa kesäyötä ja lämmintä iltaa terassilla. Ah. Kaikkea.


Tällä hetkellä vanhoja kesäkuvia katsellessa sydän sykähtää kun katsoo miten ruskea sitä on ollut. Mä rusketun hetkessä, mutta ikävä kyllä myös syksyn tullen tulen hetkessä valkoiseksi. Mutta hei, syksyä ei kannata miettiä. Kesä ja aurinko on täällä pian. Viikonloppuna lähdetään ensimmäistä kertaa tänä kesänä työkavereiden kanssa terassille. Peukut pystyyn että aurinko paistaa ja lujaa. Mullon parhaat työkaverit.

Ruskeeta.

Mulla ei ole oikeastaan ihmeempää asiaa. Pläjäytän vaan kuvan ja toisen.

Toi rasva on ehkä yliarvostetuinta ikinä. No joooooo. Ehkä se kestää pitkään, eikä sitä tarvitse paljon kerralla, mutta enpä tiedä.. en taida ostaa toistamiseen. Ja mä sentään tarvitsen rasvaa joka ilta käsiini. Mulla ei oo varsinaista suosikkia käsirasvojen saralla, Avonin on aika hyviä.