Löysä viikonloppu.

Rakastan meidän sohvaa ja sen tyynyjä. Rakastan meidän tallentavaa digiboksia ja torkkupeittoa. Nyt kun herkkulakossa on menossa päivä kolme, niin Cokis Zero on eksynyt kaveriksi mun käteeni yhä useammin. En vaan jaksa meikata, tai pestä edes tukkaa, siksi pipo on vaan niin mukava keksintö.

Samoin toi kaulahuivi, joku rätti on kaulassa koko ajan. Mä luulen, että alunperin se jäi siihen flunssan takia, ja niin, kätkemään tietenkin kaksoisleukaa (hah!) mutta nyt se tuntuu turvalliselta, ja ilman kaulaan kiedottua huivia olo on niin kliseisesti alaston. Ei mulla niitä oikeasti edes ole kovin paljon, kaulahuiveja siis, mutta ei tarvitsekaan, perusvärit riittää.

Seuraavaksi suunnitelmissa on taas sohva, mutta ei, en aio avatakaan digiboksia, vaan ottaa tyynyn alata keskenjääneen Sofi Oksasen Puhdistuksen ja jatkaa sen parissa. Se on huikea. Selkeiden vaatteiden ja valikoivan tyylin myötä olen ajatellut laajentaa samaa ajattelutapaa myös kirjoihin. En halua enkä jaksa tuhlata aikaani ja rahojani keskinkertaisuuksiin, kirjan pitää koskettaa, ei aiheuttaa haukotuksia. Seuraavaksi vuorossa onkin Kjell Westön Älä käy yksin yöhön. Odotan siltä suuria.

Niiin, ja ps. Kuvissa Henkan 4,95 maksava mahtavuushame. Se mitä viime postauksessa jo ylistinkin.