sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Rakkaudessa erottamattomat.

Mulla on vaatteiden ja kaikkien niihin kuuluvien härpäkkäiden lisäksi muitakin kiinnostuksen kohteita, yksi niistä on kirjat. Kuulun Suureen Suomalaiseen Kirjakerhoon ja mun joka kuukautinen dilemmani onkin että tilaanko vai enkö. Rahan meno vs. loistava, loistava lukunautinto.

Tämän hetken kirjani on Sofi Oksasen Puhdistus. Kirja on hengästyttävän hyvä. Lukemista olen lykännyt näinkin kauan siksi, etten vaan osaa pitää kirjailijasta. Onneksi kuitenkin työnsin ennakkoluuloni taka-alalle ja tartuin kirjaan. Se kannatti.

No, kuitenkin. Seuraavaa kuukauden kirjaa kuvaillaan kutakuinkin näin;

"Nuori journalisti kertoo unkarinjuutalaisten isovanhempiensa riipaisevan, kaksoisitsemurhaan päättyneen rakkaustarinan.Veralla ja Istvánilla oli menneisyys, josta he eivät puhuneet. He olivat selvinneet holokaustista, toimineet kommunismin hyväksi ja paenneet Unkarista vuoden 1956 kansannousun aikaan. Tanskassa he aloittivat uuden elämän eivätkä enää koskaan katsoneet taaksepäin. Tai siltä ainakin näytti.Kun István sairastui vakavasti, vaimo ei halunnut jäädä yksin. Sunnuntaina lokakuun 13. päivänä 1991 he toteuttivat suunnitelmansa. Heidät löydettiin käsi kädessä omasta vuoteestaan.Kuusitoista vuotta myöhemmin Johanna Adorján lähti etsimään isovanhempiensa tarinan puuttuvia palasia. Syntyi surullinen ja kaunis kertomus hurmaavan mutta monella tavalla eriskummallisen avioparin suuresta rakkaudesta – ja jännittävä matka kirjoittajan omaan historiaan." http://www.recordshopx.com/book/adorjan_johanna/rakkaudessa_erottamattomat/

Oh yes please. Tänne vaan. Bye bye 15,90 plus postikulut. Aihe on käsittämättömän surullinen ja ajatuksia herättävä. Mitä sitä tosiaan itse tekisi jos tietäisi kuolevansa illalla? Muistuttelisi kaikille kuinka paljon rakastaa, kirjottelisi pieniä kirjeitä, herkuttelisi niin että napa ruskaa vai menisi töihin ja olisi niinkuin ei olisikaan. Mua ahdistaa nää aiheet hyvin helposti, siksi vähän jänskättää pänskättääkin että mitä ajatuksia kirja nostattaa, miten paljon kyyneleitä tulee kirjan myötä. No mut hei, sittenhän se nähdään. Kirjaa odottelen siihen saakka kun kuuta nousevaa.

0 kommenttia: